Hoito-ohjeet

ALLERGIA

Ruoka-aineallergiaa voi aiheuttaa periaatteessa mikä tahansa ruoassa oleva valkuaisaine. Allergian kehittyminen kestää useimmiten viikoista vuosiin, joten ensimmäisistä ruoka-annoksista saatu ripuli ei johdu allergiasta.

Ruoka-aineallergiaa voidaan tutkia koeruokavalion avulla. Tällöin lemmikille syötetään ruoka-aineita, joita se ei ennen ole syönyt, esim. kala-peruna tai lammas-riisi. Saatavana on myös valmiita erikoisruokavalioita (kysy lisätietoja vastaanotolta). Ruokaa syötetään 8 viikkoa. Tänä aikana on erittäin tärkeää, ettei anneta mitään muuta suun kautta, kuin valittuja raaka-aineita. Lemmikiltä on myös estettävä murusten etsiminen pöydän alta yms omaehtoinen ruoanhankinta ja kaikkia lemmikkiä mahdollisesti syöttäviä on informoitava ruokavaliosta ja sen tärkeydestä. Ruoka-aineallergiassa oireet kehittyvät ja häviävät usein hitaasti ja pienikin määrä allergeenia pystyy aiheuttamaan kutinaa. Tämän takia on oleellista noudattaa ruokavaliota tarkkaan. Pienikin makupala allergiaa aiheuttavaa ruoka-ainetta vaikuttaa kokeen onnistumiseen.

Mikäli oireet loppuvat tai vähenevät merkittävästi ruokavalion aikana, voidaan kokeilla paluuta entiseen ruokaan. Mikäli kyse on ruoka-aineallergiasta, tulee oireiden palata 2 viikon kuluessa ruokinnan muutoksesta. Jos oireet eivät palaa, kyseessä ei ole ruoka-aineallergia. Mikäli oireet palaavat, vaihdetaan takaisin koeruokavalioon, kunnes lemmikki on jälleen oireeton. Sen jälkeen voidaan ruokaan lisätä 1 ruoka-aine errallaan 2 viikon välein entisestä ruoasta. samalla seurataan tarkasti kutinaoireita. Näin saadaan selville allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet ja niitä voidaan välttää ruokavaliossa.

Toinen allergian muoto on hengitysteitse altistumisesta johtuva atopia. Kutinassa saattaa esiintyä selvä vuodenaikaisvaihtelu. Hankaluutena atopian tunnistamisessa on se, että oireet ovat hyvin samankaltaiset ruoka-aineallergian kanssa, ripuli puuttuu. Usein atopia-diagnoosiin päädytäänkin sen jälkeen, kun ruoka-aineallergia on kokeilulla suljettu pois. Allergian eri tyypit esiintyvät myös usein yhtä aikaa.

Atopiaa voidaan hoitaa ruokavalion rasvahappolisällä, siedätyshoidolla ja kortisonilla. Kutinaa aiheuttavaa tulehdusreaktiota voidaan vähentää solukalvon rasvahappokoostumusta muuttamalla, jolloin tulehdusvälittäjäaineita muodostuu vähemmän. Tämä tehdään lisäämällä ruokaan omega-rasvahappoja, joiden muuttuminen tulehdusvälittäjäaineiksi on vähäistä. Ruokavalion vaikutus on hidas, kestää n. 4 viikkoa ennen kuin ihon pintasolukon rasvahappokoostumus muuttuu, samoin vaikutus loppuu 4 viikkoa rasvahappojen annon lopettamisesta. Tukena voidaan käyttää atoopikoille suunniteltua shampoopesua ja hoitoainetta (Allermyl). Lievimmissä tapauksissa tämä saattaa yksinään riittää kutinan estoon. Vaikeammissa tapauksissa suositellaan lisäksi kortisonilääkitystä alimmalla, riittävästi kutinaa poistavalla annoksella. Annos etsitään kullekin potilaalle yksilöllisesti vasteen mukaan ja se saattaa vaihdella vuodenaikojen mukaan. Kortisonin sivuvaikutuksina on runsas juominen ja syöminen, pohjavillan häviäminen, pömppövatsaisuus, infektioherkkyys ja elimistön yleinen kuluminen. Mikäli em. esiintyy, tulee ottaa yhteyttä hoitavaan eläinlääkäriin annoksen tarkistusta varten.

Siedätyshoidon avulla päästään kortisonista usein eroon tai ainakin annosta voidaan laskea. Nuorille, atopiaa sairastaville koirille voidaan tehdä ns. E-Screen-testi verestä. Sillä seulotaan esiin yksilöt, joille siedätyshoitoa voidaan käyttää. Negatiivinen testitulos ei poissulje atopiaa. Positiivisen testituloksen jälkeen suositellaan näytteen lähettämistä jatkotutkimukseen, jossa mitataan tavallisimpien allergeenien aiheuttamat IgE-vasta-ainepitoisuudet. Tämän jälkeen tilataan yksilöllinen siedätyshoitouute perustuen koiran elinympäristöön ja vasta-ainetestituloksiin. Siedätyshoidossa annetaan koiralle uutetta pistoksina nahan alle. Ensimmäinen annos annetaan vastaanotolla, jonka jälkeen omistaja jatkaa hoitoa kotona. Harvoille yksilöille voi siedätysuutteesta tulla allergisia oireita, mm. kutina, nokkosrokko, kuonon ja pään alueen turvotus ja pahimmillaan anafylaktinen shokki, jolloin joko annosta muutetaan tai siedätyshoito joudutaan keskeyttämään.

ANAALIRAUHASTEN HOITO

Kotikoirilla rauhasten täyttyminen on hyvin tavallinen vaiva. Tällöin koira saattaa vetää pyllyä maata vasten, nuolla peräpäätään tai kipuilla takapäästään. Rauhasten tyhjentäminen poistaa oireet. Niitä voi tyhjentää kotikonstein suihkuttamalla peräaukkoa lämpimällä vedellä ja hieromalla peräaukon ympärystä istuinluukyhmystä peräaukkoon päin rauhasten kohdalta. Täyttyneet rauhaset tuntuvat usein pampuloina hierottaessa ja saattavat joskus näkyä myös ulospäin. Hännän nostaminen tuo rauhaset paremmin esiin. Jos hieronnan jälkeen tuntuu pistävää hajua ja pampulat katoavat, tyhjennys on onnistunut. Ellei se onnistu kotona, kannattaa rauhaset tyhjennyttää eläinlääkärillä.

Mikäli rauhasia ei tyhjennetä, ne vähitellen laajenevat ja normaali tyhjeneminen vaikeutuu entisestään. Nuollessaan peraukkoaan koira saa eritettä nieluunsa. Erite on hyvin ärsyttävää, mikä saattaa aiheuttaa tulehdusreaktion nieluun. Myös anaalirauhaset saattavat tulehtua. Tällöin niistä voi tulla veristä eritettä, koira voi kipuilla tai rauhaseen voi kehittyä paise. Mikäli paise puhkeaa ihon läpi on kyseessä anaalirauhasfisteli. Tila on erittäin kivulias ja vaatii eläinlääkärin hoitoa. Anaalirauhasfisteli hoidetaan rauhoituksessa huuhtelemalla rauhanen, ja samalla varmistetaan, että rauhaskäytävä on avoin. Koira saa jatkohoitona antibioottikuurin ja peräaukkoa tulee suihkuttaa 2 kertaa päivässä ja desinfioida aina ulostamisen jälkeen kunnes fisteli on parantunut.

Silloin, kun anaalirauhaset kiusaavat jatkuvasti, eikä kotikonstein tilannetta saada rauhoittumaan, suositellaan rauhasten poistoa. Rauhaset poistetaan narkoosissa. Leikkauksen jälkeen koira saa antibioottikuurin tulehdusten estoon. Haavahoito on erittäin tärkeää komplikaatioiden estämiseksi. Haavaa suihkutetaan 5-10 min 2 krtaa päivässä lämpimällä vedellä ja alue kuivataan huolellisesti. Ulostuksen jälkeen haavat desinfioidaan laimennetulla (1/10) Betadinella. Koira ei saa nuolla haavoja. Tikit poistetaan 10-12 vrk kuluttua leikkauksesta. Uloste pyritään pitämään pehmeänä, mutta ei löysänä. Tavallisin komplikaatio leikkauksen yhteydessä on haavatulehdus. Myös runsasta vuotoa leikkausalueelta voi esiintyä. Harvinaisena komplikaationa voi ilmetä myös palautuvaa tai palautumatonta ulosteenpidätyskyvyttömyyttä.

KORVATULEHDUS

Korvatulehdus on hyvin harvoin mikrobien itsensä aiheuttama vaiva. Yleensä kliinisen ulkokorvantulehduksen syntyyn vaikuttaa moni tekijä yhtä aikaa. Altistavat tekijät herkistävät koiraa korvatulehduksille, mutta eivät suoranaisesti aiheuta tulehdusta. Tällaisia ovat mm. rakenteelliset tekijät, kuten karvat korvakäytävässä, luppakorvat ja ahdas korvakäytävä, liiallinen kosteus, ärsyttävät puhdistusaineet ja väärä puhdistustekniikka, kasvaimet ym uudismuodostumat korvakäytävässä, voimakas vaikuneritys sekä elimistön yleiset vastustuskykyä laskevat tekijät. Nämä eivät itsessään yleensä aiheuta korvatulehdusta, mutta useampi altistava tekijä yhdessä riittää infektion syntyyn. Altistavien tekijöiden tunnistaminen ja poistaminen, jos mahdollista, helpottaa hoitoa.

Varsinaisia korvatulehduksen aiheuttajia ovat mm seuraavat: Vierasesineet, kuten karvat, multa yms, korvapunkki sekä erilaiset yliherkkyysreaktiot. Atopia on yksi tavallisimmista korvatulehdusten aiheuttajista. Toissijaisia korvatulehduksen aiheuttajia ovat bakteerit ja hiivat, joita esiintyy terveessä korvassa yksittäisinä. Muuttuneissa olosuhteissa ne alkavat lisääntyä voimakkaasti. Mikrobien vapauttamat aineenvaihduntatuotteet ärsyttävät korvaa ja saavat aikaan tulehdusreaktion. Tulehduksen jatkuessa korvaan syntyy paranemista vaikeuttavia tekijöitä: iho korvakäytävässä paksuuntuu ja poimuttuu, jolloin korvan puhdistuminen huonontuu., tärykalvoon voi tulla repeämä, jonka kautta infektio voi levitä välikorvaan. Välikorva voi tulehtua myös ilman repeämää, tai repeämä voi parantua, mutta infektio säilyy välikorvassa.

Korvatulehdus todetaan oireiden, korvakäytävän tähystyksen ja eritteen mikroskopoinnin avulla. Korvakäytävän tähystyksellä nähdään onko käytävässä punotusta, vierasesinettä tai runsasta vaikunmuodostusta. Samalla tarkastetaan käytävän laajuus, mahdollinen ihon paksuuntuminen ja poimuttuminen sekä tärykalvo. Tärykalvon ulkonäön ja oireiden perusteella selvitetään, onko koiralla välikorvantulehdusta. Vaikun mikroskopoinnilla saadaan selville tulehdusreaktion voimakkuus sekä mikrobien määrä ja laatu. Samaa tutkimusta käytetään jatkossa paranemisen seurannassa. Korvan tutkimisen yhteydessä pyritään myös selvittämään tulehduksen varsinainen aiheuttaja, jotta voitaisiin ehkäistä uusien tulehdusten syntymistä ja helpottaa nykyisen paranemista.

Mikäli korvassa on vaikkua, se täytyy puhdistaa. Vaikku toimii elinympäristönä mikrobeille ja lisäksi tuhoaa monia tulehduksen hoidossa käytettäviä lääkeaineita. Ensimmäinen puhdistus suoritetaan useimmiten vastaanotolla ja samalla neuvotaan oikea puhdistustekniikka. Kotona puhdistettaessa korvakäytävä täytetään puhdistusaineella, hierotaan käytävän alaosasta niin, että neste irrottaa vaikun käytävän seinämästä. Tämän jälkeen puhdistetaan korvakäytävän suu pumpulitukolla. Korvakäytävään ei saa työntää pumpulia! Koiran annetaan ravistaa päätään ja korvalehti puhdistetaan uudelleen. Mikäli vaikkua erittyy runsaasti, uusitaan puhdistus, kunnes likaa ei enää tule. Koska korvan puhdistus tuntuu koirista usein epämiellyttävältä, kannattaa lemmikki palkita hyvin kärsivällisyydestään.

Jos epäillään tai todetaan keskikorvantulehdus taikka korvaa ei saada hereillä kunnolla puhdistettua joudutaan koira nukuttamaan tarkempien tutkimusten ja puhdistuksen takia. Nukkuvalta eläimeltä voidaan ottaa välikorvasta neulalla näyte, ja välikorvaa voidaan huuhdella myös tätä kautta. Korvakäytävää voidaan puhdistaa instrumenteilla tai letkulla huuhtelemalla. Toimenpide joudutaan usein toistamaan 10-14 päivän välein, kunnes tulehdus alkaa helpottaa. Nukutuksessa voidaan myös ruiskuttaa kortisonia ihon alle hillitsemään kroonista ihon liikakasvua.

Puhdistus on tärkein osa korvatulehduksen hoitoa. Lisäksi käytetään aiheuttajasta ja sairauden asteesta riippuen korvatippoja tai mikrobilääkkeitä suun kautta. Mikäli korvakäytävässä on turvotusta runsaasti, voidaan käyttää kortisonia suun kautta. Usein toistuvien korvatulehdusten takia voidaan koiralle tehdä korvakäytävän avarrusleikkaus, ns Zepp-leikkaus. Tällöin korvan sivukäytävä avataan, jolloin vaikku pääsee helpommin pois, korva tuulettuu paremmin ja puhdistus on helpompaa. Kroonisessa välikorvantulehduksessa voidaan poistaa korvakäytävä ja avata välikorvan luinen ontelo. Tällöin usein menetetään kuulo, mutta saadaan infektio parannettua.

Korvatulehdus paranee korvasta yleensä huomattavasti hitaammin kuin oireet katoavat. Tämän takia varsinkin voimakkaissa tulehduksissa sekä usein toistuvissa kannattaa lemmikki käyttää 10-14 päivän välein kontrollissa kunnes korvat ovat parantuneet. Jatkossa korvat puhdistetaan säännöllisesti tarpeen mukaan. Mikäli lemmikki alkaa ravistella päätään tai raapia korviaan, voidaan ensimmäisten oireiden jälkeen korvat puhdistaa. Jos oireet eivät helpota, tulee korvat tutkituttaa pikaisesti jotta vältytään kroonisilta ongelmilta. Ongelmakorvat kannattaa tarkistuttaa aina varmuuden vuoksi myös rokotuskäynneillä, jolloin saatetaan löytää piileviä muutoksia.

OKSENNUS- JA RIPULITAUTI

Alussa on tärkeää, että ruuansulatuskanava saa aikaa rauhoittua. Eläin pidetään paastolla ensimmäisen vuorokauden, pennuilla ½ vuorokauden paasto riittää. Paaston aikana huolehditaan nestetasapainosta, ei anneta mitään ruokaa. Nesteen ohella kannattaa antaa maitohappobakteerivalmistetta, esim. Pectbalansia ohjeen mukaan. Pectbalansissa on mukana myös pektiiniä, joka sitoo suolen bakteerimyrkkyjä ja rauhoittaa suolen seinämää.

Paaston jälkeen aloitetaan ruokinta kauralimalla. Vähitellen lisätään hiutaleiden osuutta limassa, kunnes siitä tulee puuroa. Muutaman tunnin kuluttua voi puuroon sekoittaa raejuustoa, laihaa kalaa tai kanaa suhteessa 3 osaa kauraa 1 osa muuta. Annosten tulee olle erittäin pieniä, mutta niitä voi antaa 1-2 tunnin välein. 3-4 päivän aikana annoskokoa kasvatetaan ja annoskertoja vähennetään tasaisesti. Jos oireilu alkaa uudelleen, palataan hieman taaksepäin. Kun uloste on 2-3 päivää ollut normaali, voidaan vähitellen palata normaaliin ruokavalioon. Pectbalansia jatketaan, kunnes koira on ollut 2-3 päivää normaaliruokavaliolla.

Mikäli lemmikkisi oireilee usein ripuloiden tai oksennellen, tulee oireilun syytä selvittää. Oksentelun takana saattaa olla munuaisvika, nielutulehdus, vierasesine yms. Toistuvan ripulin tavallisimpia syitä ovat ruoka-aineallergiat, sisäloiset, stressi, sopimaton ruokavalio sekä imeytymishäiriöt. Esim. maito ja luut aiheuttavat suurelle osalle koirista ripulia. Mikäli herkkävatsaisuuden syytä ei löydetä, voidaan suolistoa rauhoittaa erikoisruokavalion avulla. Vastaanotolta voi tilata Specific CID-täysravintoa, jota suositellaan ruuansulatuskanavan sairauksista kärsiville toipilasruokana ja erityisen herkkävatsaisille jatkuvana ruokavaliona.

Kauraliman valmistus:
2 dl vettä (kylmää!)
1 rkl kaurahiutaleita

Sekoitetaan keskenään ja kuumennetaan kiehuvaksi. Keitetään pakkauksen ohjeen mukaan.

Kissan oksennus- ja ripulitauti hoidetaan samalla tavalla kuin koiran. Kissan nestetarve on 20-30 ml painokiloa kohden vuorokaudessa. Kauraliman ja muun ruoan suhde kissalla on 1:1.

LEIKKAUSPOTILAAN KOTIHOITO

Leikkaushaavan päälle laitetaan vastaanotolla side, joka poistetaan kotona seuraavana päivänä. Haava tarkastetaan päivittäin haavatulehduksen varalta, kunnes se on parantunut. Mikäli haava alkaa märkiä, punoittaa voimakkaasti tai kipuilla, tulee heti ottaa yhteyttä eläinlääkäriin jatko-ohjeita varten.
Jos haava likaantuu, se pestään tarvittaessa vedellä, kuivataan ja desinfioidaan laimennetulla Betadinella (1:10). Lemmikki ei saa nuolla haavaa, koska tällöin tikit tai liimaus ei kestä, haava aukeaa ja tulehtuu. Nuolemisen estoon käytetään kauluria, kaulusta, Cothivet-sumutetta tai Specicare-katkerosprayta. Nuoleminen tulee estää liimatussa haavassa n. viikon ajan eli siihen asti, kunnes haava näyttää täysin parantuneelta. Tikatun haavan kanssa käytetään kauluria tikkien poistoon saakka. Tikit poistetaan 10-12 vrk:n kuluttua. Mikäli eläimelle on määrätty antibioottikuuri, se on ehdottomasti syötettävä loppuun.

Haavahygieniasta huolehtiminen on tärkeä osa haavainfektioiden estoa. Mitä puhtaampana ja kuivempana haavan saa pidettyä, sen varmemmin ja nopeammin se parantuu. Mahdolliset eritteet tulee pestä pois haavasta 1-2 kertaa päivässä. Puhdasta haavaa ei kuitenkaan ole syytä tarpeettomasti kastella.

Leikkaus aiheuttaa potilaalle aina kipua. Eläin ilmaisee kivun apaattisuudella, levottomuudella ja joskus myös valittamalla.
Vastaanotolla annetaan pitkävaikutteinen kipulääkitys, jonka vaikutus kestää seuraavaan päivään. Mikäli potilaalla on seuraavana päivänä kipuja, annetaan kipulääkitystä seuraavasti:

Ketorin 25 mg: 1 tabletti/25 kg (kerran päivässä) enintään 3 päivänä
Asperin/Disperin 500 mg: 1 tabletti/50 kg (2 x vuorokaudessa)
Rimadyl 4 mg/kg (kerran päivässä)
Metacam * koira 2 tippaa/kg (kerran päivässä)
* kissa 2 tippaa/vrk

Mikäli kipu jostain syystä lisääntyy toipumisvaiheessa, se on usein merkki komplikaatiosta. Ota yhteys eläinlääkäriin. Suurten operaatioiden jälkeen tukihoitona voidaan käyttää proteiinipitoista ruokavaliota. Hellä hoito nopeuttaa paranemista, potilaan mieli kannattaa pitää korkealla.

EUTANASIA JA SAATTOHOITO

Saattohoidossa pyritään takaamaan parantumattomasti sairaalle potilaalle mahdollisimman kivuton ja onnellinen loppuelämä. Hoitosuunnitelma tehdään aina yksilöllisesti: sairaus, eläimen luonne ja elämäntapa huomioon ottaen. Tärkeimpiä huomioon otettavia seikkoja ovat sairauden vaatima lääkitys, ravinto ja kivun poisto. Potilaan elämä pyritään pitämään mahdollisimman entisen kaltaisena. Hänelle on tärkeää, että hän saa mahdollisimman paljon yhteistä aikaa omien ihmistensä kanssa. Heillä hoiva on paras jäähyväislahja ystävällesi.

Kivun poisto on yksi tärkeimpiä asioita saattohoidossa. Lemmikki ilmaisee kipua apaattisuudella, levottomuudella, syrjään vetäytymisellä tai aggressiivisuudella. Krooninen kipu aiheuttaa varsinaista valitusta tai vingahtelua. Kipulääkitys suunnitellaan yksilöllisesti potilaan sairaus huomioon ottaen, ja siitä kannattaakin aina keskustella hoitavan eläinlääkärin kanssa.
Eutanasia voidaan tehdä joko vastaanotolla tai lemmikin kotona. Ensimmäiseksi potilaalle annetaan rauhoittavaa ainetta niin paljon, että hän nukahtaa. Tässä vaiheessa lemmikille saattaa tulla pahoinvointia, joten häntä ei kannata ruokkia muutamaan tuntiin ennen eutanasiaa. Nukahtamisen jälkeen hänelle annetaan yliannos nukutusainetta, mikä aiheuttaa hengityksen lamaantumisen ja sydämen pysähtymisen. Kun sydämen lyönnit lakkaavat, pysähtyvät myös muut elintoiminnot. Tässä vaiheessa saattaa vielä tulla pieniä lihasvärinöitä ja rakko sekä suoli voivat tyhjentyä. Kuolonkankeus jäykistää lihakset 0,5–1 tunnin kuluttua kuolemasta, lämpimällä ilmalla siihen saattaa mennä pidempäänkin. Lemmikin silmät jäävät auki, ne voidaan sulkea, kun kuolonkankeus alkaa. Eutanasian jälkeen lemmikki on hyvä kääriä haluttuun hautausasentoon lakanaan, pyyhkeeseen tms., sillä jäykistymisen jälkeen asentoa on lähes mahdoton muuttaa.

Kuoleman jälkeen lemmikki joko haudataan tai tuhkataan. Lemmikin viimeinen leposija voidaan tehdä joko omalle maalle tai Könönpellon Pöytäkankaalla sijaitsevalle lemmikkien hautausmaalle. Haudan tulee olla riittävän syvä: metri maata päällä estää hajujen tulon maaperästä ja pitää metsän eläimet pois hautapaikalta. Mukaan viimeiselle matkalle voidaan laittaa ystävämme tärkeitä tavaroita, kaiken pitää kuitenkin olla maatuvaa. Hautapaikka kannattaa valita rauhallisesta paikasta alueelta, jossa pohjavesi on hautaa syvemmällä. Haudan voi kaivaa myös etukäteen ja joko täyttää hiekalla tai kattaa tukevalla levyllä niin, ettei sinne voi vahingossa pudota. Talven varalta kannattaa aiottu leposija suojata roudalta kaivuutyön helpottamiseksi.

Lemmikkieläinten hautausmaalle eläin voidaan haudata maksutta. Siellä on lapio ja rautakanki haudan kaivamista varten. Kaupunki on kaivanut valmiiksi hautapaikat, jotka on täytetty hiekalla. Talvihaudat on eristetty styrox-levyllä, jotta hiekka pysyisi mahdollisimman sulana myös routa-aikaan. Vapaat hautapaikat on merkitty vapaa-kylteillä. Tarkemmat ohjeet löydät paikan päältä opastetauluista.

Haudalle voidaan laittaa muistomerkki lemmikistä. Näin hänestä jää näkyvä muisto maan päälle ja lähimmäisille paikka surra poismennyttä toveria. Surutyölle kannattaa varata riittävästi aikaa. Jokaisella lemmikin omistajalla ja läheisellä on oikeus surra menetettyä ystävää. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lemmikin kuolemasta johtuva suru oli hieman lievempi kuin lähiomaisen menettämisestä aiheutunut tuska, mutta voimakkaampi kuin suru esimerkiksi serkun kuolemasta. Koti tuntuu usein tyhjältä lemmikin lähdön jälkeen. Uuden ystävän ottamista kannattaa harkita vasta sitten kun sydämessä on tilaa uudelle yksilölle. Aina tulee kuitenkin muistaa, että jokainen elävä olento on ainutkertainen, eikä uusi lemmikki voi eikä saa korvata poismennyttä ystävää.

HAMMASHOITO-OHJEET KISSALLE

Kissa totutetaan ensin suun katsomiseen ja käsittelyyn. Tämän jälkeen levitetään tahnaa hampaiden ulkopinnoille sormilla. Kun toimenpide sujuu vaivattomasti, voidaan aloittaa totuttelu harjaan. Hampaat ja ikenet harjataan kevyesti ulkopinnoilta. Jos kissa suvaitsee, voidaan myös sisäpinnat pestä, mutta usein tämä ei ole välttämätöntä. Harjaus kerran viikossa riittää nuorella ja ns. "tervesuisella" kissalla estämään liiallista plakin muodostumista.

Harjauksen yhteydessä tulee tarkastaa myös suun kunto. Jos hammaskiveä alkaa kertyä enemmän, hengitys haisee, suussa on haavaumia tai patteja, tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri poistaa hammaskiven rauhoituksessa ja tarkastaa suun kunnon. Suussa olevat haavaumat ja patit ovat useimmiten joko tulehduksellisia- tai kasvainmuutoksia. Ajoissa poistettuna suukasvaimilla on kasvaintyypistä riippuen kohtalainen tai hyvä ennuste.

Kotihoitoa tulee hammaskiven poiston jälkeen tehostaa. Hampaat harjataan 2-3 kertaa viikossa, muina päivinä joko Bucacat-geeli tai jokin purupala, esim. C.E.T.-entsymaattinen kissan puruluu. Mikäli harjaus ei onnistu, voidaan suuhygieniaa ylläpitää Bucacat-geelillä, jota levitetään hampaiden pinnalle päivittäin. Hammaskiveä voidaan osittain ehkäistä myös antamalla kissalle raksuja kuivana ja liha- tai kalapaloja. Pehmeä ruoka lisää hammaskiveä.

Plakkia kertyy jatkuvasti kissan hampaiden pinnalle. Mikäli sitä ei poisteta ravinnon tai harjauksen avulla, ikenet tulehtuvat ja plakki saostuu kiveksi hampaan pinnalle. Ientulehdus aiheuttaa ikenen vetäytymisen ja paljastaa reikiintymiselle herkän kaulan. Tulehdus leviää myös hammasta ympäröivään kudokseen aiheuttaen periodontiitin. Tässä vaiheessa usein esiintyy syömishäiriöitä hammaskipujen takia. Tilan pahetessa hampaat alkavat löystyä ja irtoavat. Tämän jälkeen ien alkaa parantua ja luonto korjaa tilanteen. Puuttuvalla hampaalla on kuitenkin vaikea purra ruokaa!

Voimakas plakin ja hammaskiven keräytyminen johtaa usein bakteerien pääsyyn verenkiertoon. Tästä johtuen hammaskivipotilaalla on voimakkaasti suurentunut riski sairastua erilaisiin infektioihin, kuten sydänläppätulehdukseen, kohtutulehdukseen yms.

KISSAN YLIPAINO

Ylipaino altistaa useille sairauksille sekä pahentaa niiden oireita. Laihduttaminen on olennainen osa hoitoa ainakin seuraavissa sairauksissa: sydämen vajaatoiminta, hengitystiesairaudet, nivelrikko sekä muut tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet. Lihavuus lisää riskiä nukutettaessa, altistaa sokeritaudille ja haimatulehduksille, rasittaa maksaa ja munuaisia sekä vähentää kuumansietoa ja vastustuskykyä tarttuville taudeille.

Liikakilot tulevat usein salakavalasti vuosien varrella, eikä niitä kannata hetkessä yrittää poistaa. 1 % laihdutus viikossa on useimmille kissoille sopiva tahti. Kissan laihduttaminen tulee aloittaa varovasti. Ruokavaliosta karsitaan pois rasvaiset herkut ja perusruoka vaihdetaan vain vähän energiaa sisältäväksi täysravinnoksi. Laihdutettava kissa ei saa olla syömättä yli vuorokautta, sillä ylilihavan kissan maksa rasvoittuu helposti paaston yhteydessä, seurauksena rasvamaksa, johon kissa voi menehtyä. Helpoin ja varmin tapa pudottaa kissan painoa on käyttää painonpudotukseen suunniteltua ruokavaliota, jota voi tilata vastaanotolta. Mikäli tulee ongelmia ruokavalion suhteen, neuvomme mielellämme.

KOIRANPENTU

Ohjeita koiranpennun omistajalle
Onneksi olkoon uuden uskollisen ystäväsi johdosta! Yhteisen taipaleenne helpottamiseksi olemme koonneet tähän joukon asioita, jotka sinun on hyvä tietää. Mikäli mieleesi tulee mitä tahansa kysyttävää, niin kerromme mielellämme lisää esimerkiksi rokotuskäynnin yhteydessä.

Rokotukset ja madotukset
Koiranpentu tulisi madottaa 2–4, 6–7, 11 ja 15 viikon ikäisenä. Rokotukset annetaan 12 ja 16 viikon ikäisille, sen jälkeen vuoden kuluttua. Muiden koirien kanssa tekemisissä olevat koirat suositellaan rokotettavan vuosittain parvoa ja kennelyskää vastaan.

Johtajuus ja tapakoulutus
Perhe on koiran lauma. Koira ei voi johtaa ihmislaumaa; johtoasemaan joutunut koira kärsii voimakkaasta stressistä. Tämä aiheuttaa monille koirille voimakkaita käytöshäiriöitä, esimerkiksi aggressiivisuutta tai eroahdistusta. Sen takia ihmisen tulee ottaa johtajan paikka.

Johtaja määrää, miten elämää eletään ja kertoo sen koiralle. Ole johdonmukainen koirallesi. Se mikä on kiellettyä, on aina kiellettyä, samoin jos sallit jotakin, se on aina sallittua. Johtajan paikka on ansaittava. Johtajan tulee käyttäytyä oikeudenmukaisesti ja ennalta arvattavasti, luottaa itseensä ja asemaansa lauman johtajana.

Jokapäiväisessä arkielämässä johtajan on näytettävä, kuinka asiat hoidetaan, jotta koirasta kasvaa tasapainoinen ja yhteiskuntakelpoinen yksilö. Johtaja menee aina ensin ovista sekä ulos että sisään, perässä tulee koira. Opeta siis koirasi istumaan ja odottamaan, että olet mennyt, ja anna vasta sen jälkeen koiralle lupa tulla (esimerkiksi käskyin odota, sisälle, ja odota, ulos). Sama juttu autoillessa: koiran on odotettava, että annat sille luvan mennä autoon ja mikä vielä tärkeämpää, tulla autosta ulos. On erittäin vaarallista, jos koira ryntää ulos heti kun auton ovi tai takaluukku avataan.

Sama johtajuuskäytäntö toistuu ruokaillessa: johtaja syö ensin, sitten koira. Opeta koirasi siihen, ettei hän saa tulla keittiöön silloin kun sinä olet tai perheesi on ruokailemassa. Koiran ruokailutilanteessa kannattaa olla tarkkana, sillä se on erittäin tärkeää. Laita koira istumaan vasemmalle sivullesi, koska koiran koulutuksessa perusasennossa koira istuu ohjaajansa vasemmalla puolella. Pidä vaikkapa kaulapantaa apuna, jotta koira ei karkaa omin luvin kupilleen. Kun koira istuu odottamassa sivullasi, aseta kuppi maahan noin puolen metrin päähän eteesi. Vaadi koiralta, että hän katsoo sinua silmiin: kehu ja anna lupa syödä (käskyllä ole hyvä, saa ottaa). Muistathan antaa koirallesi ruokarauhan. Samaa asiaa voit harjoitella makupaloilla tai luun avulla.

Kaikkein tärkein asia, joka sinun tulee opettaa pennusta pitäen, on varma luokse tulo. Tee itsestäsi niin mielenkiintoinen ja ihana, että kun kutsut koiraa, sillä on vain yksi suunta: sinun luoksesi. Kun koira kutsusta tulee, leiki hänen kanssaan, kehu iloisesti ja palkitse vaikkapa makupaloin. Äläkä missään tapauksessa kytke heti taluttimeen. Luokse tulo ei saa merkitä koiralle kiinni joutumista. Pidä koiraasi mahdollisimman paljon irti turvallisella alueella, niin se ei koe kytkemistä negatiivisena asiana. Jos koira ei kiinnostu sinusta, lähde juoksemaan häntä karkuun ja kutsu häntä nimeltä. Kun koira tulee, palkitse.

Älä koskaan lähde jahtaamaan koiraa, sillä se mieltää sen mukavaksi leikiksi. Jos koira vaikkapa haistelee jotakin, älä anna luoksetulokäskyä, vaan herätä ensin koiran huomio vaikka sanomalla koiran nimi tai taputtamalla käsiä. Vasta kun koira katsoo sinuun, voit välittömästi antaa käskyn tänne. Vaadi aina, että koira tulee luoksesi käskyn saatuaan, älä anna periksi. Käytä luoksetulokäskyä vain tilanteissa, joissa olet varma käskyn toimimisesta.

Leikkikää pennun kanssa erilaisia suhdettanne tiivistäviä leikkejä. Luota koiraasi niin sekin luottaa sinuun. Mitä enemmän koirasi kanssa touhuat, sitä enemmän saat kiintymystä ja kunnioitusta koiraltasi. Osallistu koirakentällä tapahtuvaan koulutukseen, niin koirasi oppii sosiaaliseksi ja toimimaan ryhmässä ja sinä saat vinkkejä koulutukseen.

Koiran koulutusta voi hyvin verrata talon rakennukseen: hienokaan talo ei pysy kasassa ilman kunnon perustaa. Ensimmäisen vuoden aikana luodaan tämä perusta. Älä haksahda hienouksiin! Opeta perusasiat niin, että ne sujuvat luotettavasti. Koiraa tulee kouluttaa useita kertoja päivässä muutama minuutti kerrallaan. Koulutus lopetetaan onnistuneeseen suoritukseen, kun koiran into on korkeimmillaan. Mikäli jostakin syystä tulee ongelmia tulee, vastaanotollamme toimii myös käyttäytymisterapia. Ota rohkeasti yhteyttä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta ongelmat saadaan loppumaan ja yhteiselämä alkaa taas sujua.

Suun hoito
Pentu tulee opettaa hampaiden näyttämiseen pienestä pitäen. Harjoittelu aloitetaan istumisharjoitteella. Kun pentu osaa hetken istua, sivellään kädellä suun aluetta ja kohotetaan hieman huulia. Pikku hiljaa totutetaan koira siihen, että hammasrivistö voidaan tarkistaa suu kiinni joka puolelta. Tämän jälkeen harjoitellaan vielä suun avaaminen ja sisäpintojen tarkistus.

Koiran opittua suun näyttämisen, voidaan vähitellen edetä hampaiden harjaukseen totuttamalla ensin tahnan makuun levittäen sitä hampaiden pinnalle sormella. Pennun totuttua tahnaan voidaan aloittaa sormiharjan käyttö. Sillä harjataan hampaiden ulkopinnat kevyesti, myöhemmin myös sisäpinnat. Kun sormiharjaus sujuu vaivatta, kannattaa aloittaa oikean koiran hammasharjan käyttö.

Kynnet
Kynsien leikkaus sujuu pienellä koiralla sylissä, mutta isoksi kasvavat pennut kannattaa pienestä pitäen opettaa leikkaamiseen kyljellään maaten. Ensin opetetaan koira makaamaan kyljellään, sivellään tassuja ja sitten pikku hiljaa leikataan kynnestä pieni pala pois.

Kyljellään makuuta ja tassujen kokeilua kannattaa harjoitella päivittäin. Kynnet leikataan koirasta riippuen 1–4 viikon välein. Leikatessa pitää katsoa, missä kohdassa kynnen ydin menee. Oikea leikkauskohta on noin 2 mm ytimen lopusta ulospäin. Tummasta kynnestä ytimen saattaa saada näkymään valaisemalla lampulla kynnen läpi.

Turkin hoito
Koiran turkilla on pesuaika silloin, kun sinun on pestävä kädet rapsutuksen jälkeen. Pentu kannattaa pienestä pitäen totuttaa pesupaikkaan. Ensimmäisillä pesuilla turkkia vain kastellaan hieman ja opetetaan koira ravistamaan käskystä (yleensä koira ravistaa kun kuonon kastelee!) sekä odottamaan seisten kuivausta.

Shampoolla pestessä koiran turkki ensin kastellaan, lisätään shampoo, vaahdotetaan, annetaan vaikuttaa hetki ja huuhdellaan huolellisesti pois. Sen jälkeen annetaan koiran ravistella hyvin ja kuivataan turkki pyyhekuivaksi. Paksu- ja pitkäturkkiset koirat kannattaa kuivata hiustenkuivaimella.

Korvanpuhdistusainetta kaadetaan korvakäytävään, hierotaan korvalehden alapuolella tuntuvaa rustoputkea noin minuutin ajan ja sen jälkeen pyyhitään vaikku pois korvalehdestä. Käsitellään toinen korva, annetaan koiran ravistella ja puhdistetaan korvalehdet uudelleen. Mikäli vaikkua erittyy todella paljon, voidaan käsittely uusia saman tien kaiken vaikun irrottamiseksi.

Sopiva puhdistusväli on 2–4 kertaa kuukaudessa. Puhdasta ja oireetonta korvaa ei tule puhdistaa! Korvien kutina ja pään ravistelu ovat merkkejä korvatulehduksesta. Koira kannattaa tällöin käyttää eläinlääkärillä tulehduksen syyn selvittämiseksi.

Silmien hoito
Silmät on helpoin puhdistaa istuvalta koiralta. Toisella kädellä pidetään koiraa kuonosta ja toisella pyyhitään silmä puhtaaksi ulkonurkasta sisänurkkaan päin kertapyyhkäisyllä. Mikäli rähmää on paljon, pyyhitään uudelleen puhtaalla tupolla. Puhdistusaineena voidaan käyttää silmävettä tai keitettyä vettä, tuppona pumpulia, talouspaperia tms.

Herkkäsilmäisillä koirilla saattaa normaalistikin tulla pieni määrä harmaata rähmää. Tällöin silmät kannattaa pestä aina ulkoilun jälkeen. Isompi määrä rähmää, pieni määrä keltaista rähmää, aristus, turvotus, punotus ja siristely ovat yleensä oireita, joiden takia on syytä tarkistuttaa silmät eläinlääkärillä.

Maitohampaat alkavat vaihtua kolmen kuukauden iässä, ensin edestä ja puolen vuoden ikään mennessä kaikki maitohampaat ovat vaihtuneet rautahampaiksi. Varsinkin kulmahampaiden vaihtumista tulee seurata purentavirheiden välttämiseksi. Mikäli maitohammas ei ole irronnut ennen kuin pysyvä hammas on sen kokoinen, tulee se yleensä poistaa nukutuksessa. Koirille joilla jo on purentavirhe, ts. hampaat kasvavat väärään suuntaan, voidaan maitohammas joutua poistamaan jo aiemminkin. Mikäli olet epävarma asiasta, kysy eläinlääkärin mielipidettä jo varhaisessa vaiheessa.

Korvien hoito
Korvat tarkistetaan istuvalta koiralta. Mikäli korvissa näkyy töhnää, ne kannattaa puhdistaa kostutetulla vanutupolla. Jos koira raapii korviaan, ravistelee päätään tai vaikkua on runsaasti, kannattaa myös korvakäytävä pestä seuraavasti:

Koirilla esiintyy runsaasti erilaisia ihosairauksia. Niistä tavallisimpia ovat atopia ja ruoka-aineallergian aiheuttamat iho-oireet. Lievää ihon kuivumista voidaan hoitaa lisäämällä välttämättömiä rasvahappoja ruokavalioon (esimerkiksi ruokaöljyä). Iho-ongelmien syyn selvitys on salapoliisityötä, joka vaatii hyvää, pitkäjänteistä yhteistyötä omistajan ja eläinlääkärin välillä. Sairauksia ei useinkaan voida parantaa, mutta oikealla hoidolla lemmikki voi hyvin.

Kasvuhäiriöiden ennaltaehkäisy
Varmista kasvattajalta/eläinlääkäriltä, kuuluuko pentusi kasvuhäiriöherkkään rotuun. Mikäli näin on, tulee ruokinnan suhteen olla erittäin tarkkana. Tärkein asia on huolehtia oikeasta kalsiumin ja fosforin saannista. Sekä liiallinen että liian vähäinen kalsiumin saanti voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä.

Koiraa ei myöskään saa päästää lihomaan, jotta liiallinen painorasitus ei vaurioittaisi kasvavia niveliä. Ruokavalioksi suosittelemme hyvälaatuista ison kasvavan koiran täysravintoa (esim. Waltham Puppy Digest & Skin), jolloin ravintoaineet tulevat oikeassa suhteessa. Kasvua säädellään lähinnä päivittäisen ruoan määrällä. Täysravintoon ei saa lisätä kalsiumpitoisia ruoka-aineita (viili, piimä tms.), jottei kalsiumin kokonaissaanti ylittäisi optimitasoa.

Liiallinen rasitus (esim. hyppiminen ja ylipitkät lenkit) saattavat aiheuttaa kasvurustoon mikromurtumia etenkin alueilla, joissa jo on ruston kehityshäiriöitä. Ajan kanssa muutokset johtavat usein nivelen kipuun, ontumiseen ja kliiniseen kasvuhäiriöön. Isoilla koirilla kannattaa vähintään kerran viikossa tarkistaa eturaajojen suoruus: kun koira istuu, ota etujalasta kiinni, toisella kädellä kyynärpäästä ja toisella tassusta. Jalka tulle saada helposti suoraksi. Mikäli se jää ranteesta vinoksi, tulee ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Hyvä! Olit niin motivoitunut, että luit koko tekstin läpi.
Tässä vielä muutama perusvinkki koiran käsittelyyn. Älä kouluta tai hoida koiraasi kiukkuisena, kiireisenä tai muuten huonotuulisena. Varaa toimenpiteisiin reilusti aikaa ja huumorimieltä. Muista, että sinä olet lauman johtaja ja päätät, mitä tehdään ja milloin tehdään. Jos koira livistää hoitotoimenpiteitä tehdessä, ota hänet rauhallisesti takaisin ja aloita alusta (vaikka 20 kertaa peräkkäin, kunhan työ tulee kunnolla tehtyä!). Älä kuitenkaan vaadi koiraltasi liikaa äläkä etene koulutuksessa liian nopeasti, jotta perustuksista tulee vahvat. Jokainen ensimmäisen vuoden aikana koiran koulutukseen käytetty hetki säästää sinulta valtavasti aikaa ja hermoja tulevien vuosien kuluessa.

Nautinnollista yhteiseloa ihmisen parhaan ystävän seurassa!

KOIRAN HAMMASHOITO-OHJEET

Harjauksen edellytyksenä on, että koira osaa istua hetken paikallaan ja antaa vaivattomasti tutkia suunsa. Harjausta aloitettaessa tutustutetaan koira ensin hammastahnan makuun levittämällä tahnaa sormella hampaiden ulkopinnalle. Sitten kun koira on hyvin tottunut toimenpiteeseen, voidaan tahnaa levittää hampaisiin sormiharjan avulla. Vähitellen harjausta tehostetaan pyrkien puhdistamaan poskihampaiden ja etuhampaiden kaikki pinnat huolellisesti mutta pehmeästi. Harjauksessa ei saa käyttää voimaa, koska se vaurioittaa ientä. Myöskin etuhampaiden sisäpinnat on hyvä puhdistaa. Poskihampaiden sisäpintojen harjaukseen totuttaminen kannattaa jättää viimeiseksi, ja monella koiralla näiden pintojen käsittely ei ole välttämätöntä. Tärkeintä harjauksessa on, että koira kokee sen miellyttävänä tapahtumana. Muista palkita koirasi toimenpiteen jälkeen!

Harjauksen yhteydessä tulee myös säännöllisesti tarkastaa suun kunto. Mikäli suussa havaitaan patteja tai haavaumia, koiran hengitys alkaa haista tai hampaiden pinnat alkavat ruskettua, on hyvä käydä näyttämässä suuta eläinlääkärillä. Syynä on useimmiten hammaskivi tai suukasvain. Eläinlääkäri poistaa hammaskiven rauhoituksessa ja kiillottaa hampaat, jotta kotihoito olisi jatkossa helpompaa.

Plakkia kertyy jatkuvasti koiran hampaiden pinnalle samoin kuin ihmisellä. Koira pystyy itse "poistamaan" plakkia ravinnon avulla. Pureskellessaan säikeisiä ruokia, esim. lihaa, säikeet hiovat plakin pois. Luonnollinen puhdistus ei kuitenkaan ole täydellistä, vaan johonkin kohtaan plakkia alkaa kertyä, se kovettuu ja muodostaa hammaskiveä. Hammaskivi ja plakki ärsyttävät ientä, mikä aiheuttaa tulehduksen. Ien alkaa vetäytyä, jolloin tulehdus leviää hammasta ympäröivään kudokseen, syntyy periodontiitti. Tämän takia arka hammaskaula paljastuu, saattaa esiintyä hammaskipuja ja vähitellen hampaat löystyvät ja putoavat pois. Kun hammas on pudonnut tai poistettu, poistuu myös tulehduksen aiheuttaja ja ien alkaa parantua.

Ientulehdus ja periodontiitti altistavat myös muille sairauksille. Kuten ihmisilläkin, myös koirilla bakteerit leviävät elimistössä. Esim. läppäviasta kärsivillä koirilla hammashuolto on erittäin tärkeää lisääntyneen sydänläppätulehdusvaaran vuoksi.

Hammaskiveä kertyy helposti varsinkin vanhoille koirille. Kotihoitoa tulee hammaskiven poiston jälkeen tehostaa. On todettu, että jo 24-48 tunnin kuluttua hammaskiven poistosta alkaa uutta plakkia saostua hampaiden pinnalle. Harjaus hammaskiven poiston jälkeen hidastaa huomattavasti tätä kehitystä. Ientulehdusta hillitään Oral-B-suuveden avulla huuhtelemalla hampaat ja ikenet 1-2 kertaa päivässä viikon ajan, tarvittaessa antibioottikuurilla.

Nuorella ja ns. "tervesuisella" koiralla harjaus kerran viikossa on riittävä. Kun hammaskiveä alkaa kertyä, tulisi plakkikontrollin olla päivittäistä. Esim. harjaus 2-3 kertaa viikossa, muina päivinä entsymaattinen puruluu tai Bucadog-geeli.

Suuhygieniasta voi osittain huolehtia myös ruokavalion avulla. Plakkia hieroutuu hampaista aina, kun koira syö säikeistä ravintoa. Erittäin hyviä plakin poistajia ovat lihanpalat, joita koira puree, lihaisat reisiluut, joista voi kaluta lihaa ja sidekudosta ympäriltä, sekä nahkapuruluut. Kova sinällään ei hammaskiveen auta, siksi pienten luiden syöttäminen ei ole suositeltavaa.

KOIRAN TIINEYS

Avautumisvaiheessa koiralla on lieviä supistuksia, se on levoton ja tekee pesää. Emätin löystyy ja lantiositeet löystyvät. Synnytyskanava avautuu. Emättimestä saattaa tulla kirkasta nestettä, sikiövettä. Varsinaisia työntöpolttoja ei ole. Avautumisvaihe kestää muutamasta tunnista jopa yli vuorokauteen. Mikäli voimakkaita polttoja ei ole, synnytyksen käynnistymistä voi rauhassa odotella 1 päivän lämmön laskusta. tämän jälkeen kannattaa ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Avautumisvaihetta voi helpottaa käyttämällä koiraa välillä kävelyllä. Tällöin pitää kuitenkin varautua siihen, että synnytys voi käynnistyä ulkona, eikä vastasyntynyttä pentua saa pitää kylmässä.

Synnytyksen käynnistymisen huomaa koiran voimakkaista vatsalihasten supistusliikkeistä, jotka toistuvat säännöllisin välein. Supistusten välillä eläin voi olla levoton. Emättimestä saattaa tulla vihreää vuotoa. Mikäli pentu ei ole syntynyt 2 tuntiin säännöllisten supistusten alkamisesta tai vihreästä vuodosta, tulee heti ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Samoin tulee tehdä, jos supistukset loppuvat kokonaan ennen pennun syntymää. Ponnistusvaiheessa koiran tulee antaa olla vapaasti ja haluamassaan asennossa. Levollinen omistaja rauhoittaa lemmikkiä ja synnytys sujuu helpommin. Mikäli pentu tuntuu juuttuvan lantio-onteloon, sitä voidaan pehmeällä, mutta jämäkällä otteella vetää ulospäin lantioon nähden alaviistoon. Kun pentu on syntynyt, avataan kalvot, puhdistetaan sieraimet ja suu, varmistetaan hengitys ja annetaan emälle nuoltavaksi. Mikäli synnytys sujuu normaalisti voidaan em. toimenpiteet jättää nartun työksi. Napanuoraa ei yleensä tarvitse sitoa, mutta jos se vuotaa, voidaan se sitoa puuvillalangalla n. 1 cm navan alapuolelta.

Jälkeiset tulevat yleensä pennun mukana tai vähän sen jälkeen. On hyvä aina laskea, että jälkeisiä tulee yhtä monta kuin pentujakin, jotta tiedetään kaikkien tulleen ulos. Pentujen väli voi olla 10 minuutista 3-4 tuntiin, joskus pidempäänkin. Mikäli väli venyy 6 tunnista eteenpäin ja epäillään pentuja vielä olevan, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Synnytyksen jälkeen emä on usein väsynyt ja sen tulisi antaa rauhassa levätä ja hoitaa pentujaan. Mikäli nartun ruokahalu on heikko tai se näyttää muuten sairaalta, kannattaa mitata lämpö. Synnytyksen jälkeen se saa olla hieman korkeampi, mutta koiran ei pitäisi olla kuumeinen (>39,5 astetta). Nartulle saattaa tulla kohtutulehdus tai nisätulehdus synnytyksen komplikaationa.

Eläinlääkärillä synnytystä voidaan auttaa monin tavoin. Ensin selvitetään, onko synnytyskanava auki tutkimalla koira emättimen kautta, tarvittaessa myös tähystämällä. Ultraäänitutkimuksella voidaan tarkastaa pentujen olemassaolo, asento ja ovatko ne elossa. Mikäli synnytystiet ovat auki ja tulossa oleva pentu oikeassa asennossa voidaan polttoja lisätä kalkilla ja oksitosiinilla suonensisäisesti. Muussa tapauksessa tai jos edellinen ei auta tehdään keisarinleikkaus. Tällöin narttu nukutetaan, vatsaontelo ja kohtu avataan sekä pennut otetaan ulos haavan kautta. Omistajaa tarvitaan yleensä tällöin tekemään pentujen ensihoito emän puolesta. Kun emä alkaa herätä nukutuksesta, opetetaan pentuja syömään emän nisistä. Emää tulee valvoa jatkuvasti, kunnes se on täysin hereillä, ettei se vahingossa satuta pentujaan. Kotimatkalla pennut tulee suojata erittäin huolellisesti kylmältä.

KOIRAN YLIPAINO

Ylipaino altistaa useille sairauksille sekä pahentaa niiden oireita. Laihduttaminen on olennainen osa hoitoa ainakin seuraavissa sairauksissa: sydämen vajaatoiminta, hengitystiesairaudet, nivelrikko sekä muut tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet. Lihavuus lisää riskiä nukutettaessa, altistaa sokeritaudille ja haimatulehduksille, rasittaa maksaa ja munuaisia sekä vähentää kuumansietoa ja vastustuskykyä tarttuville taudeille.

Liikakilot tulevat usein salakavalasti vuosien varrella, eikä niitä kannata hetkessä yrittää poistaa. 1-3 % laihdutus viikossa on useimmille koirille sopiva tahti. Ensimmäisenä kannattaa jättää kaikki makupalat ja ruuantähteet pois. Ruoka vaihdetaan kevyeksi ja vähärasvaiseksi. Vitamiinien ja hivenaineiden riittävästä saannista on varmistuttava. Helpoin ja varmin tapa pudottaa koiran painoa on käyttää painonpudotukseen suunniteltua ruokavaliota, jota voi tilata vastaanotolta. Samalla voidaan tehdä koiralle yksilöllinen laihdutussuunnitelma. Laihdutustuloksen seuraamiseksi koira tulisi punnita kerran viikossa esim. vastaanoton puntarilla veloituksetta.

Laihduttamisessa suurin kompastuskivi on koiran jatkuva kerjääminen. Tällöin voidaan makupalana antaa laihdutusruokaa. On kuitenkin huolehdittava, että päiväannos säilyy samana koko ajan. Ruoka voidaan esimerkiksi mitata valmiiksi jaettuna ruoka-annoksiin ja makupalaosaan. Ruokaa tulisi antaa esim. 3 kertaa päivässä, koska mitä useammin koira syö, sen enemmän kuluu energiaa ruuan sulatukseen. Jos koira ei suostu syömään ruokaansa, voidaan sitä pitää muutama päivä paastolla. Ruokaa tarjotaan muutaman kerran päivässä, jos ei syö, annos nostetaan pois ja tarjotaan myöhemmin uudelleen.

IKÄÄNTYVÄ KOIRA

Vanhuus tuo monelle mukanaan myös näkö- ja kuuloaistien heikentymisen. Usein hämäränäkö alkaa heikentyä ja silmät samentua linssin rappeutuessa.

Iän myötä aktiivisuus vähenee, unen tarve lisääntyy, aineenvaihdunta hidastuu ja ikään liittyvien sairauksien riski kasvaa. Useimmiten kuitenkin edellä mainitut oireet johtuvat jostakin iän mukanaan tuomasta sairaudesta, eivät itse vanhuudesta. Vähentynyt aktiivisuus ja hidastunut aineenvaihdunta aiheuttavat helposti painonnousua, mikä taas altistaa useille sairauksille tai pahentaa niiden oireita.

Nivelrikko on tyypillinen ikääntyvän, varsinkin ylipainoisen ja/tai suurikokoisen koiran vaiva, joka ilmenee liikkumishaluttomuutena ja jäykkyytenä etenkin levon jälkeen. Portaissa kulkeminen, liikkeelle lähtö ja hyppiminen voivat olla hankalia. Tyypillisesti nivelrikkopotilaan oma liikunta-aktiivisuus vähenee ja koira vaikuttaa apaattiselta. Usein omistaja uskookin lemmikkinsä tulleen vanhaksi, vaikka väsymyksen syynä onkin nivelrikkokipu.

Ylipaino rasittaa niveliä, mikä nopeuttaa ja voimistaa nivelrikon kehittymistä. Tuki- ja liikuntaelinongelmista kärsivän koiran painonhallinta on yksi tärkeimmistä asioista niitä hoidettaessa. Muina hoitoina suositellaan nivelrustoa hoitavia ja tulehdusreaktioita vähentäviä ravintolisiä sekä tarvittaessa kipulääkitystä ja Cartrophen-pistoksia. Lisätietoja annamme mielellämme vastaanotoltamme. Liikunnan tulee olla säännöllistä koiran kunnon mukaan.

Hammashuolto on iäkkäillä koirilla tärkeää. Hampaiden pinnalle kertyvä plakki ja siitä muodostuva hammaskivi saavat aikaa ientulehduksen, joka aikaa myöten leviää hammasta ympäröivään tukikudokseen (periodontiitti). Tällöin hampaat löystyvät ja putoavat myöhemmin pois. Ientulehdus ja periodontiitti helpottavat bakteerien pääsyä verenkiertoon, mikä lisää riskiä mm. sydänläppä-, maksa- ja munuaistulehduksille. Varsinkin sydänpotilaan hammashuolto on erittäin tärkeää, koska tulehdus sydänläpässä nopeuttaa läppävian kehittymistä.

Sydämen vajaatoiminta on hyvin yleinen, varsinkin pienirotuisten iäkkäiden koirien vaiva. Useimmiten se johtuu sydänläppien rappeutumisesta. Oireina ovat mm. aamuyön yskä, levottomuus, kielen sinerrys, vatsan alueen turvotus, väsymys ja yleiskunnon heikkeneminen. Varhain aloitettu sydänlääkitys hidastaa merkittävästi sairauden etenemistä ja kohentaa potilaan elämänlaatua.

Kasvaimet ovat yksi yleisimmistä koiran kuolinsyistä. Varhaisvaiheessa todetulla syövällä on koirilla kasvaintyypistä riippuen usein hyvä ennuste. Tämän takia huolellinen koiran tutkiminen kotona kannattaa tehdä esimerkiksi kerran kuussa. Varsinkin suu, iho, nartuilla utareet ja uroksilla kivekset on syytä tarkistaa huolellisesti. Pieniä muutoksia, joiden halkaisija on alle 1 cm, on hyvä seurata jonkin aikaa. Mikäli ne tuntuvat kasvavan, suositellaan kirurgista poistoa pikaisesti. Pienen kasvaimen poisto on helppo toimenpide, jolla muutos useimmiten saadaan sillä kokonaan poistettua. Jopa syöpäkasvaimilla on tällöin yleensä hyvä ennuste.

Nartuilla hormonitoiminta heikkenee iän myötä. Kiimat muuttuvat piilevämmiksi, jolloin vahinkoastumisten riski kasvaa. Hormonitoiminnassa tapahtuvat häiriöt yleistyvät, mikä lisää esim. märkäkohturiskiä. Utarekasvaimet ovat nartun yleisin kasvaintyyppi. Aikaisessa vaiheessa hoidettuna niillä on lähes aina hyvä ennuste.

Eturauhasen liikakasvua esiintyy lähes kaikilla kastroimattomilla iäkkäillä uroksilla. Se on useimmiten oireeton, mutta vakavammissa tapauksissa oireilee verivirtsaisuutena tai veren tiputteluna peniksestä. Uroksilla esiintyy myös kiveskasvaimia, jotka varhaisvaiheessa poistettuna eivät yleensä ole ehtineet lähettää etäispesäkkeitä.
Runsastunut juominen on yleensä merkki sairaudesta. Mikäli nesteen kulutus ylittää 1dl/kg/vrk, on se aina epänormaalia. Yleisimmät runsastuneen juomisen syyt ovat märkäkohtu, sokeritauti, munuaisten ja maksan vajaatoiminta, virtsatieinfektio ja kortisolin liikatuotanto (cushing). Kaikkia näitä voidaan hoitaa, ja runsastuneen juomisen syy olisikin aina selvitettävä mahdollisimman pikaisesti.

Koiralla voi olla myös dementiaoireita. Niitä ovat mm. muistihäiriöt, ongelmanratkaisukyvyn heikkeneminen ja sisäsiisteysongelmat. Tyypillinen dementiasta kärsivä koira ei muista mistä ovesta mennään ulos tai pyrkii sinne saranapuolelta, saattaa unohtaa ruoka-aikansa tai ei muista että on juuri syönyt. Aivojen toiminnan rappeutuminen aiheuttaa koiralle usein levottoman olon ja turvattomuuden tunnetta, joka muistuttaa eroahdistuksen oireita. Oloa voidaan helpottaa D.A.P.-feromonihaihduttimella, joka tyynnyttää ja rauhoittaa koiraa. Dementiaa voidaan hoitaa myös ruokavaliolla ja lääkityksellä.

Oikeanlaisella ravinnolla voidaan ehkäistä monien rappeutumisoireiden etenemistä. Vastaanotoltamme on saatavissa erityisesti ikääntyville koirille suunniteltua Specific CGD Geritril - ja Virbac Senior -täysravintoa. Ruoassa on otettu huomioon vanhojen koirien tarpeet. Rasvan määrää on vähennetty ylipainon ehkäisemiseksi. Fosforin ja natriumin määrä on alhainen munuais- ja sydänongelmien välttämiseksi. Opastamme mielellämme juuri sinun lemmikkisi ruokintaan ja vanhuuden hoitoon liittyvissä asioissa.

Huolehdithan edelleen ikääntyvän koirasi madotuksista ja rokotuksista säännöllisesti.

Koiran omistaja tuntee lemmikkinsä parhaiten ja on siitä syystä paras arvioimaan ystävässään tapahtuvia muutoksia.